Tasa-arvon päivä

Naistenpäivä. Kyllä, inhoan tätä päivää. Tai oikeastaan sen merkitystä, sen nimeä ja kaikkea siinä. 

Nään itse naistenpäivässä vahvasti vaan siihen asetetun piilomerkityksen, jossa yhtenä päivänä vuodessa tuodaan naisille vähän suklaata ja kukkia, niin voidaankin ne loput päivät vuodesta jatkaa samaa rataa. Sitä samaa epätasa-arvon rataa miesten ja naisten välillä. 

Pidetäänkö meitä ihan oikeasti niin helppoina? 

Naistenpäivä. Naisten tasa-arvon päivä! Tää päivä on muistutus meille kaikille siitä, että me ei vieläkään eletä missään sopusuhtaisessa tasa-arvossa. 

Itsehän teen töitä naisvaltasella alalla ja mulle on märkä päiväuni, että käteen jäisi kuukaudessa summa, joka alkaisi kakkosella. Ehei, ei lähellekään, vaikka olen käynyt 3,5 vuotisen korkeakoulun tutkintoani varten. En myöskään ole mikään "naiseuden perikuva". Meikkaan tosi vähän, en käytä ikinä mekkoja ja hameita, saatika korkokenkiä. Ja jostain kumman syystä poden ehkä vähän syyllisyyttä tästä? En myöskään kaipaa miestä vaihtamaan lamppua, laittamaan hyllyä ja tauluja seinään tai muuta vastaavaa. Se ajattelumalli, että tällaset on miehen hommia, on musta oksettava. 

On tosi surullista, että maailma on mennyt tähän. Nää naiseuden (ja mieheyden) normit on niin vahvasti meissä, että niitä on todella vaikea lähteä muuttamaan. Onneksi mulla on jonkilaiset avaimet tähän, koska toimin kasvatusalalla ja voin sitä kautta vaikuttaa tulevaisuuteen. Vaikka en täysin sulje pois sukupuolijakoa, haluan kuitenkin opettaa, että ei ole mitään miesten ja naisten hommia; kaikki työt, värit, lelut, tavarat on ihan meidän kaikkien saatavissa sukupuolesta riippumatta. Surullista on, että se tuntuu olevan silti tosi vahvassa myös lapsissa, että tietyt asiat on tyttöjen ja tietyt poikien. Lapsia siis edelleen kasvatetaan vahvasti tiettyihin muotteihin. 

Kunnioitetaan siis tätä päivää naisten oikeuksien päivänä ja jätetään ne kukkaset tänään sinne kaupan hyllylle, jooko? 

Haluaisin myös, että tää päivä ja kaikki muutkin päivät muistuttais lisäksi siitä, että myöskään miesten ei tarvi olla niitä "miehisyyden perikuvia" ja kuulua mihinkään muottiin. Oon huomannut viime aikoina paljon sitä, että miehet häpeää hirveästi, jos ovat vaikka sattuneet syntymään 10 senttiä keskimäärästä lyhyemmiksi. Mä katson ylöspäin kaikkia niitä ihmisiä, jotka kantavat ominaisuutensa ylpeydellä ja luottavat itseensä. Millään muulla ei oo mitään väliä.